Istun paraikaa Guayaquilin lentokentällä odottamassa lentoa kohti kotia. Tiedossa on n 12 tunnin lento ja 7 tunnin vaihtoaika Amsterdamissa. Jalkoja särkee jo pelkkä ajatus tulevasta vaikka nytkin istun kahvilassa vaikka voisin edes seistä tai kävellä.
Kotiinlähtö pari viikkoa sitten tuntui hyvältä ajatukselta ja olin jo valmis kotiutumaan Heikin mukana, mutta nyt enemmänkin ristiriitaisissa fiiliksissä lähden. Paras ratkaisu, jonka tein lomani aikana, oli viimeinen hostellin vaihto. Tapasin ihmisiä, jotka todella tekivät viimeisestä viikostani lähes reissun kohokohdan.
Saan harvoin uusia, hyviä ystäviä, sillä kotona niitä on jo niin paljon. Nyt kuitenkin onnistuin tutustumaan pariin tyttöön, joita jään todella kaipaamaan. Vannomatta paras - Ecuador-aikaa on vielä noin tunti jäljellä, enkä ole tavannut yhtäkään suomalaista koko reissussa. Jee! Villi veikkaus on, että olen jutellut kahden kuukauden aikana n 100n reissaajan kanssa - joidenkin kanssa pari lausetta, joidenkin useamman päivän tai viikon. Suurin osa reissaajista on ollut saksalaisia (no, tämä ei enää yllätä) sveitsiläisiä, hollantilaisia, australialaisia tai brittejä. Muutamaan ruotsalaiseen, tanskalaiseen ja kahteen norjalaiseenkin olen törmännyt. Itseäni olen tietenkin pitänyt ylimielisesti uniikkina, sillä Suomen sijaintia, kieltä ja kulttuuria olen joutunut ja saanut monesti selittää. Tuntuu, että ihmisillä ylipäänsä on aika vähän tietoa Suomesta. Jotkut taas tietävät yllättäviäkin asioita, joita olen itsekin joutunut pohtia. Kaikenkaikkiaan tutustuin (valitettavasti) aika vähän paikallisiin, mutta espanjan kieltä pääsin onnekseni harjoittamaan päivittäin. Uskomatonta, miten Se ei edelleenkään tunnu luonnolliselta. ymmärrän lähes aina, mutta puhuminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.
Syy, miksi halusin vielä palata blogiin, lienee vasta alkanut kulttuurishokin vaihe, (tai ainakin tätä ilmaisua haluan käyttää) jossa kaikki ärsyttää. Ei niinkään pelkästään Se, että esim autoteiden varret on aivan helvetin roskaisia, liikennemelu on järkyttävää mustista pakokaasuista puhumattakaan tai Se, että joka toinen talo on rakennettu vain puolitiehen ja Se on todella epäesteettistä. Kulttuuria on niin vaikea vaihtaa! Välillä kaupassa asioidessa saattoi tuntua, että myyjä VIHAA mua, vaikka puhun espanjaa ja yritän olla todella kohtelias. Asiakaspalvelu on ollut todella kehnoa täällä monella tapaa. Ehkä meillä on erilainen käsitys ystävällisyydestä, mutta minulle Se tarkoittaa avuliaisuutta ja ystävällisiä elkeitä KUTEN hymyilyä. Näitä kahta en juuri ole nähnyt matkallani. Esimerkkejä on lukemattomia, mutta otetaan esimerkiksi vaikka sukellus.
Olin maksanut PALJON rahaa open water -lisenssistäni. Eräänä päivänä minulla piti olla Treffit opettajan kansssa, tarkoitus oli käydä läpi vielä viimeinen teoriaosuus. Hän ei ikinä ilmestynyt paikalle. En myöskään saanut kuvia, joita sukelluksen aikana otettiin. En edelleenkään ole saanut mailitse väliaikaista lisenssiäni. Sunnuntaina kävin kahden tytön kanssa sukellusreissussa, ja matkanjärjestys oli kaoottista; ensin meidät ohjattiin paikkaan, josta kyyditsijä ei tietenkään löytänyt meitä. Toiseksi, meille oli sanottu, että kaikki on mahdollista maksaa jälkikäteen. No, ei tietenkään ollut enää maksuvaiheesssa. Eikä automaattikaan luonnollisesti toiminut. No, loppu hyvin kaikki hyvin, kunnes kysyimme venettä odottaessa, kuinka pitkä matka Isla de La Platalle on. Mies häkeltyi ja sanoi että emmehän me sinne ole menossa. "Hetkonen, siitähän me juuri maksoimme?" .. No, 20min ekstraa meni, kun odotimme lisäbensalastia, mutta pääsimme vihdoin matkaan. Vaikka meille oli sovittu ohjaaja joka puhuu englantia (yksi tytöistä ei puhunut espanjaa) ja oma arvosanani hänen englannilleen olisi 5+, pääsimme kuitenkin sukeltamaan aivan mahtavaan paikkaan. Those little Things! Ehkä kyseessä oli ennemminkin matkanjärjestäjä kuin kulttuurierot, mutta en edes jaksa kirjoittaa kaikista muista. Ei auta muuta kuin hyväksyä kaikki, negatiivisetkin asiat.
Sukellusreissu sunnuntaina oli aivan mahtava. Kohteena oli Isla de la Plata, joka Ecuadorissa tunnetaan"köyhän miehen Galapagosina", eli eläimistö on lähellä Galapagossaarten antia. Onnistuimme näkemään USEITA isoja merikilpikonnia, isoa koralliriuttaa, mureenoja, isoja kalaparvia, rauskuja ja yhden merileijonan. Vesi oli kirkasta, näkyvyys mainio ja tuuli lähes olematon meidän spotilla. Mainiot olosuhteet siis. Sukellus tulee ehdottomasti olemaan yksi tulevaisuuden reissun intresseistä!
Montañitan jätin taakseni surullisena, vaikka alunperin ajatuksena oli välttää sinne menemistä. Nyt on aika siirtyä verovapaaseen maailmaan hetkeksi, kunnes turvallinen, pimeä koto-Suomi ottaa vastaan. Eniten odotan puhdasta KUIVAA sänkyä (viimepäivät ollut niin kosteaa, että mm lippikseni on täysin homehtunut ja sänky tuntunut ennemmin lammikolta) ja tietenkin tulevaa viikonloppua ystävien kanssa.. Niin ja ecuadorilaisen kahvin juontia Heikin kanssa yhdessä aamupalalla!
Hasta pronto, Finlandia! <3Henna
tiistai 1. joulukuuta 2015
tiistai 24. marraskuuta 2015
24.11. eli rantaelämää
Aika vierähti taas ja olen ollut nyt reilun viikon rannikolla. Tällä hetkellä olen Montañita - nimisessä rantakaupungissa, joka on lähinnä reppureissaajien ja surffaajien hippihenkinen iso kylä/kaupunki. Täällä on päivisin todella "tranquil"- meininki (rento) mutta öisin paikka muuttuu yöeläjien mekaksi. Sen takia olen itsekin halunnut majoittua keskustan ulkopuolelle. Ensimmäiset kuusi päivää vietin Casa del Sol- nimisessä hostellissa, joka oli korttelin päässä rannasta. Kävin surffaamassa, joogasin ja sain muutaman kivan kaverin:)
Eräänä päivänä päätin että teen sukellushaaveelleni edistysaskeleen ja ilmottauduin open water-kurssille.
Sukellus veikin yllättävän paljon aikaa joten ensimmäinen viikko kahdesta viimeisestä kului silmänräpäyksessä. Kurssiin sisältyi neljä sukellusta ja PALJON opiskeltavaa.
Merenalainen maailma oli mahtava, jopa koukuttava. Olin varma, että sukeltaminen pelottaisi tai ahdistaisi ekalla kerralla, mutta heti ensimmäisellä sukelluksella tuntui kuin Se olisi maailman luonnollisin asia. Onnistuimme näkemään lukemattomien pikkukalojen ja riuttakäärmeiden lisäksi rauskuja ja jopa pari isoa merileijonaa. Yhtenä päivänä jopa paistoi aurinko - muuten tämä alue on ollut sadekauden johdosta täysin paksun pilvimassan alla. Vettä ei kuitenkaan ole satanut, mikä on ongelmallista, sillä täällä on kova veden puute ja koska Ecuador on Ecuador ja vesiputkisysteemi on fucked up, on kova vedensäästö päällä. Edellisessä hostellissa vesi suljettiin kokonaan puoleksi päivää päivittäin. Onneksi juomavettä sentään saa kaupasta. Ainakin vielä.
Viikonloppuna oli aika tutkia paikallista yöelämää, ja perjantaina päädyimme seuraamaan puolivuotista "vaca loca"-perinnettä (hullu lehmä), jossa lehmäksi pukeutunut ihminen juoksi ihmislauman keskellä palavien ilotulitteiden (kyllä) kanssa. Tapahtuma huipentui vielä isompiin ilotulitteisiin livemusiikin kanssa. Lauantainakin olimme kylillä haistelemassa menoa ja päädyimme erääseen open air-baariin. Oli hauskaa, kun päällä ei ollut kattoa ja vettä satoi hiljalleen ja tanssittiin salsaa sateessa:) Sunnuntai meni palautuessa, lähinnä.
Tällä viikolla ohjelmassa on erittäin intensiivinen loppupuristus, järjestin nimittäin itseni espanjankurssille ja muutin hostellia. Tapasin kivan tytön Englannista, ollaan oltu jo muutama päivä samassa majoituksessa ja kuljettu paljon yhdessä. Agendassa on siis päivittäiset 4h espanjaa koulussa ja loppupäivä spanglishia hostellilla tai muualla kylillä. Eilen oli iso dinner koululaisten kanssa (n 20 ihmistä kaikkialta, lähinnä Euroopasta tosin) ja tänään iltaohjelmassa salsatunti ja barbecue rannalla. Huomenna mahdollisesti joogaa ja torstaina tortillailta. Paljon on siis menoa ja meininkiä, vikana viikonloppuna yritän vielä päästä surffaamaan ja sukeltamaan. :) ensi tiistaina onkin jo kotiinpaluun aika.
<3H
Eräänä päivänä päätin että teen sukellushaaveelleni edistysaskeleen ja ilmottauduin open water-kurssille.
Sukellus veikin yllättävän paljon aikaa joten ensimmäinen viikko kahdesta viimeisestä kului silmänräpäyksessä. Kurssiin sisältyi neljä sukellusta ja PALJON opiskeltavaa.
Merenalainen maailma oli mahtava, jopa koukuttava. Olin varma, että sukeltaminen pelottaisi tai ahdistaisi ekalla kerralla, mutta heti ensimmäisellä sukelluksella tuntui kuin Se olisi maailman luonnollisin asia. Onnistuimme näkemään lukemattomien pikkukalojen ja riuttakäärmeiden lisäksi rauskuja ja jopa pari isoa merileijonaa. Yhtenä päivänä jopa paistoi aurinko - muuten tämä alue on ollut sadekauden johdosta täysin paksun pilvimassan alla. Vettä ei kuitenkaan ole satanut, mikä on ongelmallista, sillä täällä on kova veden puute ja koska Ecuador on Ecuador ja vesiputkisysteemi on fucked up, on kova vedensäästö päällä. Edellisessä hostellissa vesi suljettiin kokonaan puoleksi päivää päivittäin. Onneksi juomavettä sentään saa kaupasta. Ainakin vielä.
Viikonloppuna oli aika tutkia paikallista yöelämää, ja perjantaina päädyimme seuraamaan puolivuotista "vaca loca"-perinnettä (hullu lehmä), jossa lehmäksi pukeutunut ihminen juoksi ihmislauman keskellä palavien ilotulitteiden (kyllä) kanssa. Tapahtuma huipentui vielä isompiin ilotulitteisiin livemusiikin kanssa. Lauantainakin olimme kylillä haistelemassa menoa ja päädyimme erääseen open air-baariin. Oli hauskaa, kun päällä ei ollut kattoa ja vettä satoi hiljalleen ja tanssittiin salsaa sateessa:) Sunnuntai meni palautuessa, lähinnä.
Tällä viikolla ohjelmassa on erittäin intensiivinen loppupuristus, järjestin nimittäin itseni espanjankurssille ja muutin hostellia. Tapasin kivan tytön Englannista, ollaan oltu jo muutama päivä samassa majoituksessa ja kuljettu paljon yhdessä. Agendassa on siis päivittäiset 4h espanjaa koulussa ja loppupäivä spanglishia hostellilla tai muualla kylillä. Eilen oli iso dinner koululaisten kanssa (n 20 ihmistä kaikkialta, lähinnä Euroopasta tosin) ja tänään iltaohjelmassa salsatunti ja barbecue rannalla. Huomenna mahdollisesti joogaa ja torstaina tortillailta. Paljon on siis menoa ja meininkiä, vikana viikonloppuna yritän vielä päästä surffaamaan ja sukeltamaan. :) ensi tiistaina onkin jo kotiinpaluun aika.
<3H
lauantai 14. marraskuuta 2015
14.11. eli takaisin mainlandilla
Tänään koitti siis paluupäivä Galapagosilta todellisuuteen. Olisin ollut tyytyväinen, jos olisin voinut jäädä vielä toiseksikin viikoksi. Täällä ihmisten ilmoilla on vähän raskaampaa, kun on niin paljon ihmisiä, paljon köyhyyttä ja paljon epäkohtia.. Ihmisiin luottaminen on aina kynnyskysymys ja pimeällä en edes halua kävellä hostellialueen ulkopuolelle yksin. Taksia on pitänyt käyttää useasti, onneksi Se on edes halpaa.
Galapagosseikkailuun kuului paljon luontoelämyksiä. Ensimmäisenä päivänä saavuimme ja asetuimme majoituspaikkaan, oikein kivaan sellaiseen. Saapuminen Galapagosille onkin mielenkiintoista; lennon ja lentokenttäbussin lisäksi matkantekoon kuului taksivene isommalle saarelle, jota seurasi bussimatka Santa Cruz- saaren lävitse. Saaren keskiosassa sijaitseva tulivuori kerää ympärilleen päivittäin paksut sadepilvet, jotka satavat päivittäin "ylämaalle". Tämän takia mekin hetkeksi erehdyimme luulemaan, että ensimmäisestä päivästä tulisi sateinen - totuus oli kuitenkin kuiva ja kuuma. Rannikolla sää on päinvastainen, niin myös maasto. Maasto on erittäin karua, laavakiviä ja kaktuksia lähinnä käsittävä. Veden rajassa rauhallisemmilla spoteilla kasvaa paljon mangrove-puita.
Bussimatkan jälkeen vielä matkanteko jatkui taksiveneellä isommalle veneelle, joka vei meidän tältä saarelta toiselle kolmesta pääsaaresta, Isla Isabelalle. Sielläkin päässä otimme vielä taksiveneen ja taksin. Paljon istumista siis. Meri oli aaltoinen ja keskellä merta aallot luonnollisesti kymmenkertaiset Lohjanjärven myrskyaaltoihin verrattuna. Lupasin sen veneretken aikana etten enää koskaan matkusta. Jossain vaiheessa siihen kuitenkin kai tottui.
Yövyimme kolme ensimmäistä yötä airbnb-henkisesti varatussa isossa yksiössä,joka oli ihan tuliterä ja sijainti loistava. Hintakaan ei päätä huimannut, vaikka muuten hintataso saarella ei ollut kaukana Suomen hinnoista - toisaalta Galapagos ylipäänsä on todella kallis kohde. Tämän takia suuri osa reppureissaajista skippaa koko saariston.
Ensimmäisten päivien aktiviteetteihin kuului pyöräretkeilyä lähimaastossa eläimistöä tutkiskellen, snorklausta Los tuneles - laavatunnelialueella ja jättikilpikonnia etsiskellen. Eläimistö ja luonto oli kokoajan lähellä: Jos satama-alue ei ollut merileijonien valloittamana, kylän laitamilta saattoi löytyä kirjaimellisesti kasoittain iguaaneja laumassa ottamassa aurinkoa. Pelikaaneja oli joka rannalla ja toinen galapagoslainen, sinijalkasuula (blue-footed booby), viihdytti meitä koomisella olemuksellaan. Veden rajassa oli myös paljon galapagosin pingviinejä, jotka -ainakin tietääkseni- ovat ainoita pingviinejä Etelämantereen pingviinien lisäksi.
Kesken saarireissun onnistuin sairastumaan flunssaan, joka onneksi kesti vain pari päivää. Jaksoimme kuitenkin vielä lähteä parille muulle snorklausreissulle ja saarenvaihdon jälkeen (takaisin Santa Cruzille) myös lähialueen kalliokanjonin isoon luonnon uima-altaalle,jossa vesi oli todella kirkasta ja raikkaan viileää (Las Grietas). Yövyimme Red Mangrove-nimisessä hotellissa, joka nimensä mukaan oli rakennettu veden rajaan mangrovepuiden ympärille. Hotellin terassin olivat luonnollisesti vallanneet taas galapagosin merileijonat ja iguaanit - jalkoihin oli katsottava jatkuvasti, jottei tallaisi merileijonavauvan tai liskon päälle. Rantakivet taas olivat punaisen peittämänä, nimittäin punaisten rapujen. Tosin niitä ei juuri tarvinnut varoa, sillä ne ovat todella säikkyjä ja nopeita liikkeissään.
Viimeisten päivien aktiviteetteihin kuului "pakollinen" Charles Darwin-Centerissä käväisy sekä Tortuga Bayn tutkiminen. Siellä snorklaamisen lisäksi vuokrasimme kajakin, josta oli tarkoitus nähdä mm. riuttahaita. Hait olivat kuitenkin visusti piilossa, mutta haikaroiden, hylkeen ja rapujen lisäksi onnistuimme näkemään myös yhden ison merikilpikonnan ja täplärauskun.
Kaiken kaikkiaan Galapagos oli ainutlaatuinen luontoseikkailu jonka olisi voinut kuvitella kestävän vielä pidempääkin. Mielenkiinto myös sukeltamista ajatellen heräsi taas ja mietinkin juuri, jos vielä tulevan kahden viikon aikana suorittaisin open water -todistuksen eli aloittelevan sukeltajan kurssin. Nyt kuitenkin suuntana on surffi, huomenna siirtyminen Guayaquilista vähän pohjoisemmaksi rannikolle. Ensimmäinen kohteeni lienee Olón-nimisessä kylässä, Montañita-surffikylän pohjoispuolella. Yritän ensisijaisesti löytää idyllisen, pienen paikan hyvälle surffille ja kauniille luonnolle. Lisäksi haluaisin kokeilla taas joogaa ja mahdollisesti treenata lisää espanjaa.
En pääse postaamaan paljoakaan kuvia tietokoneen puutteen takia, mutta joitain kuvia voi etsiä reissustani tästä linkistä
<3H
Galapagosseikkailuun kuului paljon luontoelämyksiä. Ensimmäisenä päivänä saavuimme ja asetuimme majoituspaikkaan, oikein kivaan sellaiseen. Saapuminen Galapagosille onkin mielenkiintoista; lennon ja lentokenttäbussin lisäksi matkantekoon kuului taksivene isommalle saarelle, jota seurasi bussimatka Santa Cruz- saaren lävitse. Saaren keskiosassa sijaitseva tulivuori kerää ympärilleen päivittäin paksut sadepilvet, jotka satavat päivittäin "ylämaalle". Tämän takia mekin hetkeksi erehdyimme luulemaan, että ensimmäisestä päivästä tulisi sateinen - totuus oli kuitenkin kuiva ja kuuma. Rannikolla sää on päinvastainen, niin myös maasto. Maasto on erittäin karua, laavakiviä ja kaktuksia lähinnä käsittävä. Veden rajassa rauhallisemmilla spoteilla kasvaa paljon mangrove-puita.
Bussimatkan jälkeen vielä matkanteko jatkui taksiveneellä isommalle veneelle, joka vei meidän tältä saarelta toiselle kolmesta pääsaaresta, Isla Isabelalle. Sielläkin päässä otimme vielä taksiveneen ja taksin. Paljon istumista siis. Meri oli aaltoinen ja keskellä merta aallot luonnollisesti kymmenkertaiset Lohjanjärven myrskyaaltoihin verrattuna. Lupasin sen veneretken aikana etten enää koskaan matkusta. Jossain vaiheessa siihen kuitenkin kai tottui.
Yövyimme kolme ensimmäistä yötä airbnb-henkisesti varatussa isossa yksiössä,joka oli ihan tuliterä ja sijainti loistava. Hintakaan ei päätä huimannut, vaikka muuten hintataso saarella ei ollut kaukana Suomen hinnoista - toisaalta Galapagos ylipäänsä on todella kallis kohde. Tämän takia suuri osa reppureissaajista skippaa koko saariston.
Ensimmäisten päivien aktiviteetteihin kuului pyöräretkeilyä lähimaastossa eläimistöä tutkiskellen, snorklausta Los tuneles - laavatunnelialueella ja jättikilpikonnia etsiskellen. Eläimistö ja luonto oli kokoajan lähellä: Jos satama-alue ei ollut merileijonien valloittamana, kylän laitamilta saattoi löytyä kirjaimellisesti kasoittain iguaaneja laumassa ottamassa aurinkoa. Pelikaaneja oli joka rannalla ja toinen galapagoslainen, sinijalkasuula (blue-footed booby), viihdytti meitä koomisella olemuksellaan. Veden rajassa oli myös paljon galapagosin pingviinejä, jotka -ainakin tietääkseni- ovat ainoita pingviinejä Etelämantereen pingviinien lisäksi.
Kesken saarireissun onnistuin sairastumaan flunssaan, joka onneksi kesti vain pari päivää. Jaksoimme kuitenkin vielä lähteä parille muulle snorklausreissulle ja saarenvaihdon jälkeen (takaisin Santa Cruzille) myös lähialueen kalliokanjonin isoon luonnon uima-altaalle,jossa vesi oli todella kirkasta ja raikkaan viileää (Las Grietas). Yövyimme Red Mangrove-nimisessä hotellissa, joka nimensä mukaan oli rakennettu veden rajaan mangrovepuiden ympärille. Hotellin terassin olivat luonnollisesti vallanneet taas galapagosin merileijonat ja iguaanit - jalkoihin oli katsottava jatkuvasti, jottei tallaisi merileijonavauvan tai liskon päälle. Rantakivet taas olivat punaisen peittämänä, nimittäin punaisten rapujen. Tosin niitä ei juuri tarvinnut varoa, sillä ne ovat todella säikkyjä ja nopeita liikkeissään.
Viimeisten päivien aktiviteetteihin kuului "pakollinen" Charles Darwin-Centerissä käväisy sekä Tortuga Bayn tutkiminen. Siellä snorklaamisen lisäksi vuokrasimme kajakin, josta oli tarkoitus nähdä mm. riuttahaita. Hait olivat kuitenkin visusti piilossa, mutta haikaroiden, hylkeen ja rapujen lisäksi onnistuimme näkemään myös yhden ison merikilpikonnan ja täplärauskun.
Kaiken kaikkiaan Galapagos oli ainutlaatuinen luontoseikkailu jonka olisi voinut kuvitella kestävän vielä pidempääkin. Mielenkiinto myös sukeltamista ajatellen heräsi taas ja mietinkin juuri, jos vielä tulevan kahden viikon aikana suorittaisin open water -todistuksen eli aloittelevan sukeltajan kurssin. Nyt kuitenkin suuntana on surffi, huomenna siirtyminen Guayaquilista vähän pohjoisemmaksi rannikolle. Ensimmäinen kohteeni lienee Olón-nimisessä kylässä, Montañita-surffikylän pohjoispuolella. Yritän ensisijaisesti löytää idyllisen, pienen paikan hyvälle surffille ja kauniille luonnolle. Lisäksi haluaisin kokeilla taas joogaa ja mahdollisesti treenata lisää espanjaa.
En pääse postaamaan paljoakaan kuvia tietokoneen puutteen takia, mutta joitain kuvia voi etsiä reissustani tästä linkistä
<3H
torstai 5. marraskuuta 2015
5.11. eli päivitys
Tapahtunutta viimisen vkon aikana:
-Lähdin Bañosista Quitoon, törmäsin hostellissa Merazonia-kaveriin Clareen
-käytiin Bothanic Garden Quitossa
-Heikki saapui Quitoon
-Käytiin Quilotoa- kraaterijärvellä päiväretkellä
-ostin ponchon
-Vietettiin kaupunkipäivä Quitossa; käytiin maailman keskipisteellä ja dinnerillä (taskuvaras kopeloi mun taskua päivällä)
-Lähdettiin Cotopaxi- luonnonsuojelualueen tuntumaan hostelliin yhdeksi yöksi (+käytiin vesiputouksella ja nähtiin tulivuori joka sauhuaa)
-nähtiin mahtavaa salamointia horisontissa vuorten takana
-käytiin ratsastamassa ylängöillä ja sain housuista maailman ärsyttävimmät haavat (niitä vuorostaan parannellessa nyt sitten...)
-Siirryttiin takaisin Bañosiin, käytiin vesiputouskatsauksella ja neljän vesiputouksen lisäksi tehtiin yksi ziplining rotkon yli ja syötiin platano-banaani juustolla (mun lempparia)
-käytiin salsatunnilla ecuadorilais-venäläisessä ravintolassa kuubalaisen miehen ohjaamana
-Lähdin Bañosista Quitoon, törmäsin hostellissa Merazonia-kaveriin Clareen
-käytiin Bothanic Garden Quitossa
-Heikki saapui Quitoon
-Käytiin Quilotoa- kraaterijärvellä päiväretkellä
-ostin ponchon
-Vietettiin kaupunkipäivä Quitossa; käytiin maailman keskipisteellä ja dinnerillä (taskuvaras kopeloi mun taskua päivällä)
-Lähdettiin Cotopaxi- luonnonsuojelualueen tuntumaan hostelliin yhdeksi yöksi (+käytiin vesiputouksella ja nähtiin tulivuori joka sauhuaa)
-nähtiin mahtavaa salamointia horisontissa vuorten takana
-käytiin ratsastamassa ylängöillä ja sain housuista maailman ärsyttävimmät haavat (niitä vuorostaan parannellessa nyt sitten...)
-Siirryttiin takaisin Bañosiin, käytiin vesiputouskatsauksella ja neljän vesiputouksen lisäksi tehtiin yksi ziplining rotkon yli ja syötiin platano-banaani juustolla (mun lempparia)
-käytiin salsatunnilla ecuadorilais-venäläisessä ravintolassa kuubalaisen miehen ohjaamana
5.11. eli flashbackeja
Rio Pastaza:
Baños ylhäältä:
Casa del arbol (edeltäen 3h ylämäkihaikkaus)
...en haluu lopettaa....
Bañosin yksi uima-altaista
Näkymä 3000m:sta
Paraglidingia Tungurahua-tulivuoren kupeessa (näkymät oli mahtavat, mm. kolme tulivuorta eri ilmansuunnissa)
Quilotoa- kraaterijärvi n. 3800m (oli muuten mielenkiintoista ensikertalaiselle reippailla noissa korkeuksissa)
Kanjonissa
Maailman "keskipisteellä":
Kanjonissa
Maailman "keskipisteellä":
lauantai 31. lokakuuta 2015
1.11. eli kourallinen kuvia
Palasia Quitosta (vanha kaupunki)
paikallisia herkkuja
Welcome to Merazonia:
WC/suihkurakennus (hieman keskeneräinen mutta oli LÄMMIN VESI!)
rantavahti
Merazonia-talo (täällä nukuttiin ja syötiin dinner)
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
28.10. eli Baños ahora
Saludos de Baños eli terveisia Bañosista!
Baño on sikali hauska nimi, silla espanjankielella sen voi tulkita kahdella tavalla; se on joko "kylpy" tai "vessa" - ja Baños luonnollisesti monikossa. En kuitenkaan ole talla hetkella vessoissa, vaan paikan nimi juontuu ennemminkin siita, etta taalla on paljon kylpyaltaita, jotka tuliperaisyyden ansiosta saavat lamminta vetta ja niissa kylpevat niin turistit kuin paikallisetkin.Baños sijaitsee 1800m korkeudessa ja n. 3 h paassa paakaupungista Quitosta ja itse matkustin tanne n tunnin verran Merasta lanteen. Asukkaita on noin 13 000 ja turisteja myos valtavasti - hostelleja on joka korttelissa! Talla hetkella ei kuitenkaan ole high season (thank god), joten hostelli, jossa nyt oon, on aika tyhjana! Ihan kiva, silla sain itselleni oman huoneen halvalla (reilun 3 vkon dormielaman jalkeen tekee ihan hyvaa). Kadut on taynna mainoksia aktiviteeteista ja sita varten ihmiset tuleekin tanne. Aika turistimesta siis on, kylla. Mutta oon ihan tyytyvainen, kuitenkin niin kauan ollut eristyksissa viidakossa :D ainakin omalla mittapuulla.
Koska hostelli on tosiaan aika tyhjillaan, en ole ainakaan toistaiseksi jaksanut raahautua "kylille" etsimaan kavereita - ajattelin sen tapahtuvan luonnostaan ja niin kavikin. Tapasin hieman vanhemman sveitsilaisen naisen, joka reissaa kanssa yksin. Puhui aika huonosti englantia, joten kaytettiin kieliopillisesti hyvin koyhaa spanglishia, oli kylla ihan hauskaa. Kaytiin "Casa del arbol" - nimisessa nakoalapaikassa. Kivuttiin sinne n. 3h ylamakea. Nakymat oli mahtavat, ja paikan paalla oli myos valtava keinu, jossa sai ottaa parin minuutin isoimmat keinuvauhdit ikina :D Oli hurjaa korkeanpaikankammoiselle. (Kuvia myohemmin) Kipuamisen ja keinumisen jalkeen tehtiin jotain hyvin bañosmaista, nimittain kaytiin vesiputouksen aarella "Las piscinas de virgen"- nimisessa ulkoilmakylpylassa. Oli ihan mukava kokemus, silla aurinko paisto lampimasti, paikalla oli vain muutama paikallinen ja pari turistia ja kuuman kylvyn jalkeen saattoi ottaa raikkaan suihkun vesiputouksen veden alla. Myos itse vesiputous oli hieno, vaikkakin paikallisessa mittakaavassa pieni.
Tanaan on vasta ensimmainen paiva Merazonian jalkeen, ja on jopa vahan ikava sinne! Ehka siita kuplasta irroittautuminen kestaa hetken - on taas aika tutustua uusiin ihmisiin ja miettia, mista saa ruokaa, missa on lahin apteekki, pesula, halvin mutta laadukas ruokailupaikka, missa mahdollisesti ei kannata syoda ja mita, ja mita kannattaa ehdottomasti maistaa, vaikka ruoka ei olisikaan puhtainta. Joskus kaikki aivotyo tuntuu raskaalta. Jos matkustaisi jonkun kanssa, olisi vastoinkaymisille helppo nauraa - ainakin jalkeenpain. Yksin se on toisinaan vahan raskasta. Toistaiseksi mun reissu on kuitenkin sujunut jotakuinkin ongelmitta (puuhun koputus) joten oon vaan hiljaa ja tyytyvainen.
Tanaan on (ainakin muistaakseni ja tietaakseni) keskiviikko, joten huomisen vietan ainakin kokonaan taalla Bañosissa. Mietin viela fiiliksen mukaan, jaanko tanne pe-la yoksi vai lahdenko jo pe Quitoon. Ymmartaakseni vklp on joku special holiday taalla, joten mietin viela. Haluaisin tavallaan kayda Otavalo-torilla (2h Quitosta pohjoiseen) lauantaina. Se on ehka koko E-Amerikan isoin/varikkain tori (nain ainakin olin lukevinani) jossa myydaan kaikkea elaimista kasitoihin ja ruokaa myoskin. En kuitenkaan tieda, jarjestetaanko sita tana vklp:na, kun on halloween-vklp ja paikallisille silla on tietenkin joku uskonnollinen merkitys ja on pyha vklp. ...
Juttelin juuri muutaman hostellivieraan kanssa ja he aikovat menna huomenna aktiviteetteilemaan, voi olla etta joinaan, lets see :) En oo vielakaan saanut kuvia ladattua, silla en oo ollut kunnollisella tietokoneella. Yritan pian :)
<3 H
Baño on sikali hauska nimi, silla espanjankielella sen voi tulkita kahdella tavalla; se on joko "kylpy" tai "vessa" - ja Baños luonnollisesti monikossa. En kuitenkaan ole talla hetkella vessoissa, vaan paikan nimi juontuu ennemminkin siita, etta taalla on paljon kylpyaltaita, jotka tuliperaisyyden ansiosta saavat lamminta vetta ja niissa kylpevat niin turistit kuin paikallisetkin.Baños sijaitsee 1800m korkeudessa ja n. 3 h paassa paakaupungista Quitosta ja itse matkustin tanne n tunnin verran Merasta lanteen. Asukkaita on noin 13 000 ja turisteja myos valtavasti - hostelleja on joka korttelissa! Talla hetkella ei kuitenkaan ole high season (thank god), joten hostelli, jossa nyt oon, on aika tyhjana! Ihan kiva, silla sain itselleni oman huoneen halvalla (reilun 3 vkon dormielaman jalkeen tekee ihan hyvaa). Kadut on taynna mainoksia aktiviteeteista ja sita varten ihmiset tuleekin tanne. Aika turistimesta siis on, kylla. Mutta oon ihan tyytyvainen, kuitenkin niin kauan ollut eristyksissa viidakossa :D ainakin omalla mittapuulla.
Koska hostelli on tosiaan aika tyhjillaan, en ole ainakaan toistaiseksi jaksanut raahautua "kylille" etsimaan kavereita - ajattelin sen tapahtuvan luonnostaan ja niin kavikin. Tapasin hieman vanhemman sveitsilaisen naisen, joka reissaa kanssa yksin. Puhui aika huonosti englantia, joten kaytettiin kieliopillisesti hyvin koyhaa spanglishia, oli kylla ihan hauskaa. Kaytiin "Casa del arbol" - nimisessa nakoalapaikassa. Kivuttiin sinne n. 3h ylamakea. Nakymat oli mahtavat, ja paikan paalla oli myos valtava keinu, jossa sai ottaa parin minuutin isoimmat keinuvauhdit ikina :D Oli hurjaa korkeanpaikankammoiselle. (Kuvia myohemmin) Kipuamisen ja keinumisen jalkeen tehtiin jotain hyvin bañosmaista, nimittain kaytiin vesiputouksen aarella "Las piscinas de virgen"- nimisessa ulkoilmakylpylassa. Oli ihan mukava kokemus, silla aurinko paisto lampimasti, paikalla oli vain muutama paikallinen ja pari turistia ja kuuman kylvyn jalkeen saattoi ottaa raikkaan suihkun vesiputouksen veden alla. Myos itse vesiputous oli hieno, vaikkakin paikallisessa mittakaavassa pieni.
Tanaan on vasta ensimmainen paiva Merazonian jalkeen, ja on jopa vahan ikava sinne! Ehka siita kuplasta irroittautuminen kestaa hetken - on taas aika tutustua uusiin ihmisiin ja miettia, mista saa ruokaa, missa on lahin apteekki, pesula, halvin mutta laadukas ruokailupaikka, missa mahdollisesti ei kannata syoda ja mita, ja mita kannattaa ehdottomasti maistaa, vaikka ruoka ei olisikaan puhtainta. Joskus kaikki aivotyo tuntuu raskaalta. Jos matkustaisi jonkun kanssa, olisi vastoinkaymisille helppo nauraa - ainakin jalkeenpain. Yksin se on toisinaan vahan raskasta. Toistaiseksi mun reissu on kuitenkin sujunut jotakuinkin ongelmitta (puuhun koputus) joten oon vaan hiljaa ja tyytyvainen.
Tanaan on (ainakin muistaakseni ja tietaakseni) keskiviikko, joten huomisen vietan ainakin kokonaan taalla Bañosissa. Mietin viela fiiliksen mukaan, jaanko tanne pe-la yoksi vai lahdenko jo pe Quitoon. Ymmartaakseni vklp on joku special holiday taalla, joten mietin viela. Haluaisin tavallaan kayda Otavalo-torilla (2h Quitosta pohjoiseen) lauantaina. Se on ehka koko E-Amerikan isoin/varikkain tori (nain ainakin olin lukevinani) jossa myydaan kaikkea elaimista kasitoihin ja ruokaa myoskin. En kuitenkaan tieda, jarjestetaanko sita tana vklp:na, kun on halloween-vklp ja paikallisille silla on tietenkin joku uskonnollinen merkitys ja on pyha vklp. ...
Juttelin juuri muutaman hostellivieraan kanssa ja he aikovat menna huomenna aktiviteetteilemaan, voi olla etta joinaan, lets see :) En oo vielakaan saanut kuvia ladattua, silla en oo ollut kunnollisella tietokoneella. Yritan pian :)
<3 H
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
@Mera
Oon ollut nyt melkein viikon Merassa, pienessä kylässä Andien ja Amazonian välimaastossa. Ehkä jonkun mielestä tämä lasketaan Amazoniaksi, ainaki itelleni Se on sitä. Metsä on hyvin vihreää, märkää, maa todella mutaista ja ilma nopeasti vaihtelevaa; 5min päästä kesähelteestä saattaa sataa kaatamalla vettä ilman mitään varausta etukäteen. Nyrkkisääntö itelleni on ollut Se, että kaikki mikä liikkuu, on tavalla tai toisella harmiksi; jos Se ei pure tai pistä, Se kutittaa. Ehkä tottumuskysymys, mutta totutteluun mennee aikaa. Myös muut matkaajan hasardit, kuten vatsavaivat on tullu tutuksi, taasen. Kaikkein inhottavin haitta toistaiseksi on kuitenkin ollut työsaappaista tulleet nirhaumat, jotka mätivät työn jälkeen eivätkä oikein ota parantuakseen.
Oon siis töissä vapaaehtoisena Merazonia-nimisessä Animal rehabilitation & refugee keskuksessa, joka on Mera-kylästä n 15 min ajomatkan, ja pääkaupungista Quitosta n 4h bussimatkan päässä. Aika pitkälti siis hyvin kaukana kotoa. Ensimmäinen työvko sisälsi paljon raskasta työtä; eläinten ruokkimisesta ja häkkien siivoamisesta aina hiekan ja kivenmurikoiden kanniskeluun sekä illallisen valmistamiseen. Ihmiset leirissä on paljolti Euroopasta ja Australiasta, toistaiseksi en juurikaan ole edes tavannut montaa amerikkalaista, aasialaisia en ollenkaan. Eiköhän Se kuitenkin tule muuttumaan jossain kohtaa!
Tällä hetkellä oon hostellissa Mera-kylässä, sillä tänään on vapaapäivä töistä ja halusin edes yhden päivän kuulumisten vaihtamiseen kotiin (leirissä ei ole sähköä, saatika wifiä). Hostelli on sympaattinen, pihalla on jopa uima-allas, mutta onneksi merazonialaisena maksan tästäkin lystistä "vain" 13 dollaria/yö. Voisi olla halvempikin, mutta huone on supersiisti.
Riippuen jalkojen haavoista/yleiskunnosta (vatsa...) yritän vielä jaksaa yhden vkon lisää töitä. Tarkoitus oli alunperin viettää 3vkoa Merazoniassa, mutta jos nämä jalkahaavat ei parane, lopetan varmaan jo 2.vkon kohdalla. Vamos a ver!
Olen yksin tällä alueella 30.10. asti, jolloin viimeistään siirryn takaisin Quitoon, koska Heikki saapuu 31.10.. Mietitään vielä, mitä aiomme tehdä ensimmäisen vkon ajan, mutta toisen vkon tulemme viettämään Galapagossaaria tutkien! Kun pääsen internet-kahvilaan, postailen kuvia lisäksi:) Vielä en ole ehtinyt.
Ensi viikkoon, lähden piakkoin takaisin (työ)leiriin! <3
ps. ONNEKSI puhun edes vähän espanjaa, täällä ois aika turhauttavaa yrittää kommunikoida ilman sitä.. Apteekkiasiointi mm voisi olla mielenkiintoista ilman mitään yhteistä kieltä.
Oon siis töissä vapaaehtoisena Merazonia-nimisessä Animal rehabilitation & refugee keskuksessa, joka on Mera-kylästä n 15 min ajomatkan, ja pääkaupungista Quitosta n 4h bussimatkan päässä. Aika pitkälti siis hyvin kaukana kotoa. Ensimmäinen työvko sisälsi paljon raskasta työtä; eläinten ruokkimisesta ja häkkien siivoamisesta aina hiekan ja kivenmurikoiden kanniskeluun sekä illallisen valmistamiseen. Ihmiset leirissä on paljolti Euroopasta ja Australiasta, toistaiseksi en juurikaan ole edes tavannut montaa amerikkalaista, aasialaisia en ollenkaan. Eiköhän Se kuitenkin tule muuttumaan jossain kohtaa!
Tällä hetkellä oon hostellissa Mera-kylässä, sillä tänään on vapaapäivä töistä ja halusin edes yhden päivän kuulumisten vaihtamiseen kotiin (leirissä ei ole sähköä, saatika wifiä). Hostelli on sympaattinen, pihalla on jopa uima-allas, mutta onneksi merazonialaisena maksan tästäkin lystistä "vain" 13 dollaria/yö. Voisi olla halvempikin, mutta huone on supersiisti.
Riippuen jalkojen haavoista/yleiskunnosta (vatsa...) yritän vielä jaksaa yhden vkon lisää töitä. Tarkoitus oli alunperin viettää 3vkoa Merazoniassa, mutta jos nämä jalkahaavat ei parane, lopetan varmaan jo 2.vkon kohdalla. Vamos a ver!
Olen yksin tällä alueella 30.10. asti, jolloin viimeistään siirryn takaisin Quitoon, koska Heikki saapuu 31.10.. Mietitään vielä, mitä aiomme tehdä ensimmäisen vkon ajan, mutta toisen vkon tulemme viettämään Galapagossaaria tutkien! Kun pääsen internet-kahvilaan, postailen kuvia lisäksi:) Vielä en ole ehtinyt.
Ensi viikkoon, lähden piakkoin takaisin (työ)leiriin! <3
ps. ONNEKSI puhun edes vähän espanjaa, täällä ois aika turhauttavaa yrittää kommunikoida ilman sitä.. Apteekkiasiointi mm voisi olla mielenkiintoista ilman mitään yhteistä kieltä.
torstai 8. lokakuuta 2015
Hola! Terveisiä Quitosta, Ecuadorin pääkaupungista. Oli erilaista saapua tänne, muihin edellisiin kaupunkeihin verrattuna, sillä lentokone laskeutui kirjaimellisesti vuoristoon, ja korkealla ollaan, reilu 2800m merenpinnasta. Lento kesti piinalliset 12 tuntia Amsterdamista ja tietenkin vieruspaikkalaiseksikin osui kiukutteleva lapsi äitinsä sylissä. No, ainakin aurinko paistoi Quitossa, kun tänne saavuin.
Otin taksin hostellille (tapojeni vastaisesti, mutta onneksi Se on edes halpaa täällä) ja saman illan aikana ehdinkin tutustua moneen reissaajaan. Olen tällä hetkellä Secret Garden-nimisessä hostellissa. Tää on aika kiva paikka, siisti ja halpa! Aamupala hostellissa maksaa 2 dollaria (kyllä, täällä käytetään Amerikan dollareita) ja eilen aamiaisen jälkeen lähdin parin hostellin tytön seurassa ilmaiselle city-kierrokselle. Aika turistia, mutta jotenkin oli vähän epämukava ajatus lähteä yksin liikkumaan täällä. Sen jälkeen käytiin syömässä mutta sain niin ikävän pääsäryn (johtunee varmasti korkeudesta) ja tulin niin huonovointiseksi, että menin jo ennen klo 20 nukkumaan. No, ainakin pääsin aikaisin ylös uuteen päivään, ja kohta nenä kohti Meraa, n 3h bussimatka tiedossa viidakkoon, jossa vapaaehtoistyömesta Merazonia sijaitsee. Se on pieni paikka mutta satuin täällä hostellissa tutustumaan etelä-afrikkalaiseen tyttöön, joka on kanssa menossa sinne 3 viikoksi. Hauskaa. Mennään luultavasti samaa matkaa. Toivottavasti päänsärkykin helpottaa laskeuduttaessa. Laitan kuvia pikimmiten mutta voi olla, että en ole onlinessa johonkin aikaan. <3Henna
Otin taksin hostellille (tapojeni vastaisesti, mutta onneksi Se on edes halpaa täällä) ja saman illan aikana ehdinkin tutustua moneen reissaajaan. Olen tällä hetkellä Secret Garden-nimisessä hostellissa. Tää on aika kiva paikka, siisti ja halpa! Aamupala hostellissa maksaa 2 dollaria (kyllä, täällä käytetään Amerikan dollareita) ja eilen aamiaisen jälkeen lähdin parin hostellin tytön seurassa ilmaiselle city-kierrokselle. Aika turistia, mutta jotenkin oli vähän epämukava ajatus lähteä yksin liikkumaan täällä. Sen jälkeen käytiin syömässä mutta sain niin ikävän pääsäryn (johtunee varmasti korkeudesta) ja tulin niin huonovointiseksi, että menin jo ennen klo 20 nukkumaan. No, ainakin pääsin aikaisin ylös uuteen päivään, ja kohta nenä kohti Meraa, n 3h bussimatka tiedossa viidakkoon, jossa vapaaehtoistyömesta Merazonia sijaitsee. Se on pieni paikka mutta satuin täällä hostellissa tutustumaan etelä-afrikkalaiseen tyttöön, joka on kanssa menossa sinne 3 viikoksi. Hauskaa. Mennään luultavasti samaa matkaa. Toivottavasti päänsärkykin helpottaa laskeuduttaessa. Laitan kuvia pikimmiten mutta voi olla, että en ole onlinessa johonkin aikaan. <3Henna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)