Istun paraikaa Guayaquilin lentokentällä odottamassa lentoa kohti kotia. Tiedossa on n 12 tunnin lento ja 7 tunnin vaihtoaika Amsterdamissa. Jalkoja särkee jo pelkkä ajatus tulevasta vaikka nytkin istun kahvilassa vaikka voisin edes seistä tai kävellä.
Kotiinlähtö pari viikkoa sitten tuntui hyvältä ajatukselta ja olin jo valmis kotiutumaan Heikin mukana, mutta nyt enemmänkin ristiriitaisissa fiiliksissä lähden. Paras ratkaisu, jonka tein lomani aikana, oli viimeinen hostellin vaihto. Tapasin ihmisiä, jotka todella tekivät viimeisestä viikostani lähes reissun kohokohdan.
Saan harvoin uusia, hyviä ystäviä, sillä kotona niitä on jo niin paljon. Nyt kuitenkin onnistuin tutustumaan pariin tyttöön, joita jään todella kaipaamaan. Vannomatta paras - Ecuador-aikaa on vielä noin tunti jäljellä, enkä ole tavannut yhtäkään suomalaista koko reissussa. Jee! Villi veikkaus on, että olen jutellut kahden kuukauden aikana n 100n reissaajan kanssa - joidenkin kanssa pari lausetta, joidenkin useamman päivän tai viikon. Suurin osa reissaajista on ollut saksalaisia (no, tämä ei enää yllätä) sveitsiläisiä, hollantilaisia, australialaisia tai brittejä. Muutamaan ruotsalaiseen, tanskalaiseen ja kahteen norjalaiseenkin olen törmännyt. Itseäni olen tietenkin pitänyt ylimielisesti uniikkina, sillä Suomen sijaintia, kieltä ja kulttuuria olen joutunut ja saanut monesti selittää. Tuntuu, että ihmisillä ylipäänsä on aika vähän tietoa Suomesta. Jotkut taas tietävät yllättäviäkin asioita, joita olen itsekin joutunut pohtia. Kaikenkaikkiaan tutustuin (valitettavasti) aika vähän paikallisiin, mutta espanjan kieltä pääsin onnekseni harjoittamaan päivittäin. Uskomatonta, miten Se ei edelleenkään tunnu luonnolliselta. ymmärrän lähes aina, mutta puhuminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.
Syy, miksi halusin vielä palata blogiin, lienee vasta alkanut kulttuurishokin vaihe, (tai ainakin tätä ilmaisua haluan käyttää) jossa kaikki ärsyttää. Ei niinkään pelkästään Se, että esim autoteiden varret on aivan helvetin roskaisia, liikennemelu on järkyttävää mustista pakokaasuista puhumattakaan tai Se, että joka toinen talo on rakennettu vain puolitiehen ja Se on todella epäesteettistä. Kulttuuria on niin vaikea vaihtaa! Välillä kaupassa asioidessa saattoi tuntua, että myyjä VIHAA mua, vaikka puhun espanjaa ja yritän olla todella kohtelias. Asiakaspalvelu on ollut todella kehnoa täällä monella tapaa. Ehkä meillä on erilainen käsitys ystävällisyydestä, mutta minulle Se tarkoittaa avuliaisuutta ja ystävällisiä elkeitä KUTEN hymyilyä. Näitä kahta en juuri ole nähnyt matkallani. Esimerkkejä on lukemattomia, mutta otetaan esimerkiksi vaikka sukellus.
Olin maksanut PALJON rahaa open water -lisenssistäni. Eräänä päivänä minulla piti olla Treffit opettajan kansssa, tarkoitus oli käydä läpi vielä viimeinen teoriaosuus. Hän ei ikinä ilmestynyt paikalle. En myöskään saanut kuvia, joita sukelluksen aikana otettiin. En edelleenkään ole saanut mailitse väliaikaista lisenssiäni. Sunnuntaina kävin kahden tytön kanssa sukellusreissussa, ja matkanjärjestys oli kaoottista; ensin meidät ohjattiin paikkaan, josta kyyditsijä ei tietenkään löytänyt meitä. Toiseksi, meille oli sanottu, että kaikki on mahdollista maksaa jälkikäteen. No, ei tietenkään ollut enää maksuvaiheesssa. Eikä automaattikaan luonnollisesti toiminut. No, loppu hyvin kaikki hyvin, kunnes kysyimme venettä odottaessa, kuinka pitkä matka Isla de La Platalle on. Mies häkeltyi ja sanoi että emmehän me sinne ole menossa. "Hetkonen, siitähän me juuri maksoimme?" .. No, 20min ekstraa meni, kun odotimme lisäbensalastia, mutta pääsimme vihdoin matkaan. Vaikka meille oli sovittu ohjaaja joka puhuu englantia (yksi tytöistä ei puhunut espanjaa) ja oma arvosanani hänen englannilleen olisi 5+, pääsimme kuitenkin sukeltamaan aivan mahtavaan paikkaan. Those little Things! Ehkä kyseessä oli ennemminkin matkanjärjestäjä kuin kulttuurierot, mutta en edes jaksa kirjoittaa kaikista muista. Ei auta muuta kuin hyväksyä kaikki, negatiivisetkin asiat.
Sukellusreissu sunnuntaina oli aivan mahtava. Kohteena oli Isla de la Plata, joka Ecuadorissa tunnetaan"köyhän miehen Galapagosina", eli eläimistö on lähellä Galapagossaarten antia. Onnistuimme näkemään USEITA isoja merikilpikonnia, isoa koralliriuttaa, mureenoja, isoja kalaparvia, rauskuja ja yhden merileijonan. Vesi oli kirkasta, näkyvyys mainio ja tuuli lähes olematon meidän spotilla. Mainiot olosuhteet siis. Sukellus tulee ehdottomasti olemaan yksi tulevaisuuden reissun intresseistä!
Montañitan jätin taakseni surullisena, vaikka alunperin ajatuksena oli välttää sinne menemistä. Nyt on aika siirtyä verovapaaseen maailmaan hetkeksi, kunnes turvallinen, pimeä koto-Suomi ottaa vastaan. Eniten odotan puhdasta KUIVAA sänkyä (viimepäivät ollut niin kosteaa, että mm lippikseni on täysin homehtunut ja sänky tuntunut ennemmin lammikolta) ja tietenkin tulevaa viikonloppua ystävien kanssa.. Niin ja ecuadorilaisen kahvin juontia Heikin kanssa yhdessä aamupalalla!
Hasta pronto, Finlandia! <3Henna
