lauantai 31. lokakuuta 2015
1.11. eli kourallinen kuvia
Palasia Quitosta (vanha kaupunki)
paikallisia herkkuja
Welcome to Merazonia:
WC/suihkurakennus (hieman keskeneräinen mutta oli LÄMMIN VESI!)
rantavahti
Merazonia-talo (täällä nukuttiin ja syötiin dinner)
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
28.10. eli Baños ahora
Saludos de Baños eli terveisia Bañosista!
Baño on sikali hauska nimi, silla espanjankielella sen voi tulkita kahdella tavalla; se on joko "kylpy" tai "vessa" - ja Baños luonnollisesti monikossa. En kuitenkaan ole talla hetkella vessoissa, vaan paikan nimi juontuu ennemminkin siita, etta taalla on paljon kylpyaltaita, jotka tuliperaisyyden ansiosta saavat lamminta vetta ja niissa kylpevat niin turistit kuin paikallisetkin.Baños sijaitsee 1800m korkeudessa ja n. 3 h paassa paakaupungista Quitosta ja itse matkustin tanne n tunnin verran Merasta lanteen. Asukkaita on noin 13 000 ja turisteja myos valtavasti - hostelleja on joka korttelissa! Talla hetkella ei kuitenkaan ole high season (thank god), joten hostelli, jossa nyt oon, on aika tyhjana! Ihan kiva, silla sain itselleni oman huoneen halvalla (reilun 3 vkon dormielaman jalkeen tekee ihan hyvaa). Kadut on taynna mainoksia aktiviteeteista ja sita varten ihmiset tuleekin tanne. Aika turistimesta siis on, kylla. Mutta oon ihan tyytyvainen, kuitenkin niin kauan ollut eristyksissa viidakossa :D ainakin omalla mittapuulla.
Koska hostelli on tosiaan aika tyhjillaan, en ole ainakaan toistaiseksi jaksanut raahautua "kylille" etsimaan kavereita - ajattelin sen tapahtuvan luonnostaan ja niin kavikin. Tapasin hieman vanhemman sveitsilaisen naisen, joka reissaa kanssa yksin. Puhui aika huonosti englantia, joten kaytettiin kieliopillisesti hyvin koyhaa spanglishia, oli kylla ihan hauskaa. Kaytiin "Casa del arbol" - nimisessa nakoalapaikassa. Kivuttiin sinne n. 3h ylamakea. Nakymat oli mahtavat, ja paikan paalla oli myos valtava keinu, jossa sai ottaa parin minuutin isoimmat keinuvauhdit ikina :D Oli hurjaa korkeanpaikankammoiselle. (Kuvia myohemmin) Kipuamisen ja keinumisen jalkeen tehtiin jotain hyvin bañosmaista, nimittain kaytiin vesiputouksen aarella "Las piscinas de virgen"- nimisessa ulkoilmakylpylassa. Oli ihan mukava kokemus, silla aurinko paisto lampimasti, paikalla oli vain muutama paikallinen ja pari turistia ja kuuman kylvyn jalkeen saattoi ottaa raikkaan suihkun vesiputouksen veden alla. Myos itse vesiputous oli hieno, vaikkakin paikallisessa mittakaavassa pieni.
Tanaan on vasta ensimmainen paiva Merazonian jalkeen, ja on jopa vahan ikava sinne! Ehka siita kuplasta irroittautuminen kestaa hetken - on taas aika tutustua uusiin ihmisiin ja miettia, mista saa ruokaa, missa on lahin apteekki, pesula, halvin mutta laadukas ruokailupaikka, missa mahdollisesti ei kannata syoda ja mita, ja mita kannattaa ehdottomasti maistaa, vaikka ruoka ei olisikaan puhtainta. Joskus kaikki aivotyo tuntuu raskaalta. Jos matkustaisi jonkun kanssa, olisi vastoinkaymisille helppo nauraa - ainakin jalkeenpain. Yksin se on toisinaan vahan raskasta. Toistaiseksi mun reissu on kuitenkin sujunut jotakuinkin ongelmitta (puuhun koputus) joten oon vaan hiljaa ja tyytyvainen.
Tanaan on (ainakin muistaakseni ja tietaakseni) keskiviikko, joten huomisen vietan ainakin kokonaan taalla Bañosissa. Mietin viela fiiliksen mukaan, jaanko tanne pe-la yoksi vai lahdenko jo pe Quitoon. Ymmartaakseni vklp on joku special holiday taalla, joten mietin viela. Haluaisin tavallaan kayda Otavalo-torilla (2h Quitosta pohjoiseen) lauantaina. Se on ehka koko E-Amerikan isoin/varikkain tori (nain ainakin olin lukevinani) jossa myydaan kaikkea elaimista kasitoihin ja ruokaa myoskin. En kuitenkaan tieda, jarjestetaanko sita tana vklp:na, kun on halloween-vklp ja paikallisille silla on tietenkin joku uskonnollinen merkitys ja on pyha vklp. ...
Juttelin juuri muutaman hostellivieraan kanssa ja he aikovat menna huomenna aktiviteetteilemaan, voi olla etta joinaan, lets see :) En oo vielakaan saanut kuvia ladattua, silla en oo ollut kunnollisella tietokoneella. Yritan pian :)
<3 H
Baño on sikali hauska nimi, silla espanjankielella sen voi tulkita kahdella tavalla; se on joko "kylpy" tai "vessa" - ja Baños luonnollisesti monikossa. En kuitenkaan ole talla hetkella vessoissa, vaan paikan nimi juontuu ennemminkin siita, etta taalla on paljon kylpyaltaita, jotka tuliperaisyyden ansiosta saavat lamminta vetta ja niissa kylpevat niin turistit kuin paikallisetkin.Baños sijaitsee 1800m korkeudessa ja n. 3 h paassa paakaupungista Quitosta ja itse matkustin tanne n tunnin verran Merasta lanteen. Asukkaita on noin 13 000 ja turisteja myos valtavasti - hostelleja on joka korttelissa! Talla hetkella ei kuitenkaan ole high season (thank god), joten hostelli, jossa nyt oon, on aika tyhjana! Ihan kiva, silla sain itselleni oman huoneen halvalla (reilun 3 vkon dormielaman jalkeen tekee ihan hyvaa). Kadut on taynna mainoksia aktiviteeteista ja sita varten ihmiset tuleekin tanne. Aika turistimesta siis on, kylla. Mutta oon ihan tyytyvainen, kuitenkin niin kauan ollut eristyksissa viidakossa :D ainakin omalla mittapuulla.
Koska hostelli on tosiaan aika tyhjillaan, en ole ainakaan toistaiseksi jaksanut raahautua "kylille" etsimaan kavereita - ajattelin sen tapahtuvan luonnostaan ja niin kavikin. Tapasin hieman vanhemman sveitsilaisen naisen, joka reissaa kanssa yksin. Puhui aika huonosti englantia, joten kaytettiin kieliopillisesti hyvin koyhaa spanglishia, oli kylla ihan hauskaa. Kaytiin "Casa del arbol" - nimisessa nakoalapaikassa. Kivuttiin sinne n. 3h ylamakea. Nakymat oli mahtavat, ja paikan paalla oli myos valtava keinu, jossa sai ottaa parin minuutin isoimmat keinuvauhdit ikina :D Oli hurjaa korkeanpaikankammoiselle. (Kuvia myohemmin) Kipuamisen ja keinumisen jalkeen tehtiin jotain hyvin bañosmaista, nimittain kaytiin vesiputouksen aarella "Las piscinas de virgen"- nimisessa ulkoilmakylpylassa. Oli ihan mukava kokemus, silla aurinko paisto lampimasti, paikalla oli vain muutama paikallinen ja pari turistia ja kuuman kylvyn jalkeen saattoi ottaa raikkaan suihkun vesiputouksen veden alla. Myos itse vesiputous oli hieno, vaikkakin paikallisessa mittakaavassa pieni.
Tanaan on vasta ensimmainen paiva Merazonian jalkeen, ja on jopa vahan ikava sinne! Ehka siita kuplasta irroittautuminen kestaa hetken - on taas aika tutustua uusiin ihmisiin ja miettia, mista saa ruokaa, missa on lahin apteekki, pesula, halvin mutta laadukas ruokailupaikka, missa mahdollisesti ei kannata syoda ja mita, ja mita kannattaa ehdottomasti maistaa, vaikka ruoka ei olisikaan puhtainta. Joskus kaikki aivotyo tuntuu raskaalta. Jos matkustaisi jonkun kanssa, olisi vastoinkaymisille helppo nauraa - ainakin jalkeenpain. Yksin se on toisinaan vahan raskasta. Toistaiseksi mun reissu on kuitenkin sujunut jotakuinkin ongelmitta (puuhun koputus) joten oon vaan hiljaa ja tyytyvainen.
Tanaan on (ainakin muistaakseni ja tietaakseni) keskiviikko, joten huomisen vietan ainakin kokonaan taalla Bañosissa. Mietin viela fiiliksen mukaan, jaanko tanne pe-la yoksi vai lahdenko jo pe Quitoon. Ymmartaakseni vklp on joku special holiday taalla, joten mietin viela. Haluaisin tavallaan kayda Otavalo-torilla (2h Quitosta pohjoiseen) lauantaina. Se on ehka koko E-Amerikan isoin/varikkain tori (nain ainakin olin lukevinani) jossa myydaan kaikkea elaimista kasitoihin ja ruokaa myoskin. En kuitenkaan tieda, jarjestetaanko sita tana vklp:na, kun on halloween-vklp ja paikallisille silla on tietenkin joku uskonnollinen merkitys ja on pyha vklp. ...
Juttelin juuri muutaman hostellivieraan kanssa ja he aikovat menna huomenna aktiviteetteilemaan, voi olla etta joinaan, lets see :) En oo vielakaan saanut kuvia ladattua, silla en oo ollut kunnollisella tietokoneella. Yritan pian :)
<3 H
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
@Mera
Oon ollut nyt melkein viikon Merassa, pienessä kylässä Andien ja Amazonian välimaastossa. Ehkä jonkun mielestä tämä lasketaan Amazoniaksi, ainaki itelleni Se on sitä. Metsä on hyvin vihreää, märkää, maa todella mutaista ja ilma nopeasti vaihtelevaa; 5min päästä kesähelteestä saattaa sataa kaatamalla vettä ilman mitään varausta etukäteen. Nyrkkisääntö itelleni on ollut Se, että kaikki mikä liikkuu, on tavalla tai toisella harmiksi; jos Se ei pure tai pistä, Se kutittaa. Ehkä tottumuskysymys, mutta totutteluun mennee aikaa. Myös muut matkaajan hasardit, kuten vatsavaivat on tullu tutuksi, taasen. Kaikkein inhottavin haitta toistaiseksi on kuitenkin ollut työsaappaista tulleet nirhaumat, jotka mätivät työn jälkeen eivätkä oikein ota parantuakseen.
Oon siis töissä vapaaehtoisena Merazonia-nimisessä Animal rehabilitation & refugee keskuksessa, joka on Mera-kylästä n 15 min ajomatkan, ja pääkaupungista Quitosta n 4h bussimatkan päässä. Aika pitkälti siis hyvin kaukana kotoa. Ensimmäinen työvko sisälsi paljon raskasta työtä; eläinten ruokkimisesta ja häkkien siivoamisesta aina hiekan ja kivenmurikoiden kanniskeluun sekä illallisen valmistamiseen. Ihmiset leirissä on paljolti Euroopasta ja Australiasta, toistaiseksi en juurikaan ole edes tavannut montaa amerikkalaista, aasialaisia en ollenkaan. Eiköhän Se kuitenkin tule muuttumaan jossain kohtaa!
Tällä hetkellä oon hostellissa Mera-kylässä, sillä tänään on vapaapäivä töistä ja halusin edes yhden päivän kuulumisten vaihtamiseen kotiin (leirissä ei ole sähköä, saatika wifiä). Hostelli on sympaattinen, pihalla on jopa uima-allas, mutta onneksi merazonialaisena maksan tästäkin lystistä "vain" 13 dollaria/yö. Voisi olla halvempikin, mutta huone on supersiisti.
Riippuen jalkojen haavoista/yleiskunnosta (vatsa...) yritän vielä jaksaa yhden vkon lisää töitä. Tarkoitus oli alunperin viettää 3vkoa Merazoniassa, mutta jos nämä jalkahaavat ei parane, lopetan varmaan jo 2.vkon kohdalla. Vamos a ver!
Olen yksin tällä alueella 30.10. asti, jolloin viimeistään siirryn takaisin Quitoon, koska Heikki saapuu 31.10.. Mietitään vielä, mitä aiomme tehdä ensimmäisen vkon ajan, mutta toisen vkon tulemme viettämään Galapagossaaria tutkien! Kun pääsen internet-kahvilaan, postailen kuvia lisäksi:) Vielä en ole ehtinyt.
Ensi viikkoon, lähden piakkoin takaisin (työ)leiriin! <3
ps. ONNEKSI puhun edes vähän espanjaa, täällä ois aika turhauttavaa yrittää kommunikoida ilman sitä.. Apteekkiasiointi mm voisi olla mielenkiintoista ilman mitään yhteistä kieltä.
Oon siis töissä vapaaehtoisena Merazonia-nimisessä Animal rehabilitation & refugee keskuksessa, joka on Mera-kylästä n 15 min ajomatkan, ja pääkaupungista Quitosta n 4h bussimatkan päässä. Aika pitkälti siis hyvin kaukana kotoa. Ensimmäinen työvko sisälsi paljon raskasta työtä; eläinten ruokkimisesta ja häkkien siivoamisesta aina hiekan ja kivenmurikoiden kanniskeluun sekä illallisen valmistamiseen. Ihmiset leirissä on paljolti Euroopasta ja Australiasta, toistaiseksi en juurikaan ole edes tavannut montaa amerikkalaista, aasialaisia en ollenkaan. Eiköhän Se kuitenkin tule muuttumaan jossain kohtaa!
Tällä hetkellä oon hostellissa Mera-kylässä, sillä tänään on vapaapäivä töistä ja halusin edes yhden päivän kuulumisten vaihtamiseen kotiin (leirissä ei ole sähköä, saatika wifiä). Hostelli on sympaattinen, pihalla on jopa uima-allas, mutta onneksi merazonialaisena maksan tästäkin lystistä "vain" 13 dollaria/yö. Voisi olla halvempikin, mutta huone on supersiisti.
Riippuen jalkojen haavoista/yleiskunnosta (vatsa...) yritän vielä jaksaa yhden vkon lisää töitä. Tarkoitus oli alunperin viettää 3vkoa Merazoniassa, mutta jos nämä jalkahaavat ei parane, lopetan varmaan jo 2.vkon kohdalla. Vamos a ver!
Olen yksin tällä alueella 30.10. asti, jolloin viimeistään siirryn takaisin Quitoon, koska Heikki saapuu 31.10.. Mietitään vielä, mitä aiomme tehdä ensimmäisen vkon ajan, mutta toisen vkon tulemme viettämään Galapagossaaria tutkien! Kun pääsen internet-kahvilaan, postailen kuvia lisäksi:) Vielä en ole ehtinyt.
Ensi viikkoon, lähden piakkoin takaisin (työ)leiriin! <3
ps. ONNEKSI puhun edes vähän espanjaa, täällä ois aika turhauttavaa yrittää kommunikoida ilman sitä.. Apteekkiasiointi mm voisi olla mielenkiintoista ilman mitään yhteistä kieltä.
torstai 8. lokakuuta 2015
Hola! Terveisiä Quitosta, Ecuadorin pääkaupungista. Oli erilaista saapua tänne, muihin edellisiin kaupunkeihin verrattuna, sillä lentokone laskeutui kirjaimellisesti vuoristoon, ja korkealla ollaan, reilu 2800m merenpinnasta. Lento kesti piinalliset 12 tuntia Amsterdamista ja tietenkin vieruspaikkalaiseksikin osui kiukutteleva lapsi äitinsä sylissä. No, ainakin aurinko paistoi Quitossa, kun tänne saavuin.
Otin taksin hostellille (tapojeni vastaisesti, mutta onneksi Se on edes halpaa täällä) ja saman illan aikana ehdinkin tutustua moneen reissaajaan. Olen tällä hetkellä Secret Garden-nimisessä hostellissa. Tää on aika kiva paikka, siisti ja halpa! Aamupala hostellissa maksaa 2 dollaria (kyllä, täällä käytetään Amerikan dollareita) ja eilen aamiaisen jälkeen lähdin parin hostellin tytön seurassa ilmaiselle city-kierrokselle. Aika turistia, mutta jotenkin oli vähän epämukava ajatus lähteä yksin liikkumaan täällä. Sen jälkeen käytiin syömässä mutta sain niin ikävän pääsäryn (johtunee varmasti korkeudesta) ja tulin niin huonovointiseksi, että menin jo ennen klo 20 nukkumaan. No, ainakin pääsin aikaisin ylös uuteen päivään, ja kohta nenä kohti Meraa, n 3h bussimatka tiedossa viidakkoon, jossa vapaaehtoistyömesta Merazonia sijaitsee. Se on pieni paikka mutta satuin täällä hostellissa tutustumaan etelä-afrikkalaiseen tyttöön, joka on kanssa menossa sinne 3 viikoksi. Hauskaa. Mennään luultavasti samaa matkaa. Toivottavasti päänsärkykin helpottaa laskeuduttaessa. Laitan kuvia pikimmiten mutta voi olla, että en ole onlinessa johonkin aikaan. <3Henna
Otin taksin hostellille (tapojeni vastaisesti, mutta onneksi Se on edes halpaa täällä) ja saman illan aikana ehdinkin tutustua moneen reissaajaan. Olen tällä hetkellä Secret Garden-nimisessä hostellissa. Tää on aika kiva paikka, siisti ja halpa! Aamupala hostellissa maksaa 2 dollaria (kyllä, täällä käytetään Amerikan dollareita) ja eilen aamiaisen jälkeen lähdin parin hostellin tytön seurassa ilmaiselle city-kierrokselle. Aika turistia, mutta jotenkin oli vähän epämukava ajatus lähteä yksin liikkumaan täällä. Sen jälkeen käytiin syömässä mutta sain niin ikävän pääsäryn (johtunee varmasti korkeudesta) ja tulin niin huonovointiseksi, että menin jo ennen klo 20 nukkumaan. No, ainakin pääsin aikaisin ylös uuteen päivään, ja kohta nenä kohti Meraa, n 3h bussimatka tiedossa viidakkoon, jossa vapaaehtoistyömesta Merazonia sijaitsee. Se on pieni paikka mutta satuin täällä hostellissa tutustumaan etelä-afrikkalaiseen tyttöön, joka on kanssa menossa sinne 3 viikoksi. Hauskaa. Mennään luultavasti samaa matkaa. Toivottavasti päänsärkykin helpottaa laskeuduttaessa. Laitan kuvia pikimmiten mutta voi olla, että en ole onlinessa johonkin aikaan. <3Henna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)